Jos töissä työt jää jollain tapaa kesken tai ikävään vaiheeseen tai on jotain ongelmia, niin en saa vapaa-ajalla mielenrauhaa ollenkaan. Tänäänkin stressannut työasioita koko vapaa-ajan. Mitenkähän se onnistuisi, että työasiat jäisi töihin, kun lähtee kotiin?

Erottiin reilu kuukausi sitten useamman vuoden parisuhteesta. Exä kertoi lopulta olevansa homo ja haluavansa erota.

Lyhyt TLDR siitä mitä tapahtui:
Kesällä sovittiin, että exä saa kokeilla saman sukupuolen kanssa seksuaalisuuttaan yhden kerran. Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan he alkoivat tapailla enemmän, ystävystyivät ja viettivät aikaa yhdessä. Ystävyys ei ollut mulle ongelma.

Jossain vaiheessa exä halusi myös jäädä tämän toisen luo yöksi. Kerroin selvästi, ettei se tunnu minusta hyvältä. Hän meni kuitenkin. Tilanne aiheutti itselleni todella paljon ahdistusta, ja kun yritin kertoa omista tunteistani, tuntui että minua lähinnä syyllistettiin omista reaktioistani. Se kuitenkin saatiin keskusteltua, mutta suurin ongelma siinä vaikutti olevan minun reaktio, ei niinkään se itse yökyläily.

Oli myöhemmin menossa toistamiseen, ja kun kerroin ettei tunnu musta hyvältä, mua sain syyttelyä siitä, etten kunnioita häntä ja mun reaktio (en suostunut) ahdisti häntä. En missään vaiheessa huutanut, raivonnut tai korottanut ääntäni.

Samoihin aikoihin näiden kanssa ex nosti yhden puhelun aikana esille useamman arjen asian, mihin ei ollut tyytyväinen suhteessamme. Otin nämä tosissani ja halusin kehittää itseäni, jotta vastaisin hänen toiveitaan. Kun kyselin, miten konkretiassa voisin toimia paremmin, en koskaan saanut konkretian tasolla selville.

Jälkikäteen ajateltuna eivät nämäkään pitäneet täysin paikkaansa, mutta en uskaltanut puolustaa itseäni siinä tilanteessa. Ikään kuin antauduin ja olin valmis tekemään mitä vaan, jotta meillä olis kaikki hyvin.

Lopulta exä halusi erota. Myöhemmin hän myös myönsi olleensa ihastunut tähän toiseen jo yli kuukauden ennen meidän eroa. He alkoivat seurustelemaan noin viikko eron jälkeen.

Itse asiaan.
Koen, että olen päässyt erosta muuten aika hyvin eteenpäin. Arki rullaa, elämästä osaa taas nauttia ja tulevaisuus tuntuu oikeastaan aika hyvältä. En myöskään kaipaa exää takaisin.

Mutta huomaan, että olen edelleen todella vihainen ja katkera kaikesta tapahtuneesta. Varsinkin siitä, että toinen oli jo ihastunut johonkin muuhun samalla, kun itse yritin pitää meidän suhdetta kasassa. Ja siitä, miten omia tunteitani ja rajojani kohdeltiin.

Exän seksuaalisuus tai itse ero ei minua suututa, vaan se tapa, jolla kaikki tapahtui. Tuntuu myös pahalta ajatella, että omat epäilykset ja huolet olivatkin ihan aiheellisia, vaikka silloin sain tuntea olevani se, joka reagoi asioihin väärin.

Ehkä vaikeinta on hyväksyä se, etten välttämättä koskaan saa toiselta mitään aitoa ymmärrystä tai anteeksipyyntöä siitä, mitä tapahtui.

Haluaisin kuitenkin päästä tästä vihasta ja katkeruudesta eroon. En halua käyttää omaa energiaani loputtomiin menneiden miettimiseen, varsinkin kun muuten elämä tuntuu jo aika hyvältä.

Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet tällaisesta vihasta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta yli? Auttoiko aika vai pitikö asiaa jotenkin tietoisesti käsitellä?

Minulla on 8 gigan liittymä ja 22 gigaa EU roaming dataa.

Kun saavuimme ulkomaille appiin ilmestyi EU roaming kohta josta meni hieman dataa. Jonka jälkeen se käytti kaiken minun 8 gigan paketista ja minulle on tulossa lisämaksu ylimenevästä datasta.

Ymmärrän että tätä ongelmaa ei ole jos on rajaton liittymä paketti.

Mutta minun mielestäni kun näitä mainostetaan että voi käyttää huoletta ulkomailla nettiä on huijausta minun tapauksessa.

Kuu on vasta puolessa välissä. Eli maksua pukkaa

Pettynyt mainospuheisiin.

Mulla siis sähkökaapissa tuloportista kulkee ethernet piuha olohuoneen porttiin ja olohuoneessa seinässä ethernet portti ja tarkoituksena olisi siis useampi laite (PC JA PS5) saada langalliseen verkkoon yhdistettyä, joten mitä tähän välikappaleeksi? Wifille ei niinkään ole tarvetta.

Tuli tossa juur sähköpostia et tarttis lähtee uusimaan sähkösopimusta. Lähdin sitte kattelee et mitä kaikkee ny olis tarjolla ja silmään pisti semmone hybridi sähkösoppari. Jos en väärin käsittäny niin siinä on kiinteä pohjahinta sähkölle mut oma sähkön käyttö kuitenki vaikuttaa laskun lopulliseen hintaan(?).

Mimmosia kokemuksia teillä on ollu?

Iäkkäät vanhempani asuvat Länsi-Suomessa muutaman tuhannen asukkaan kylässä. Ei mikään kuollut kylä: löytyy useampi ruokakauppa, pankki, koulu, urheilukenttä, ABC, K-Rauta. Tuulivoimaa rakennettu paljon.

Vanhempani asuvat kirkonkylällä, siis taajamassa. Silti Elisan liittymällä netti ei käytännössä toimii lainkaan ja jopa puhelutkin menevät välillä puuroksi. Tämä siis heidän pihapiirissään, ei koko kylässä.

Itsellä on työnantajan kautta Elisan liittymä. Mitäs sitten, jos täytyy soittaa hätäpuhelu? Pitänee vain toivoa, että lähistöllä on toinen puhelin jonkin muun operaattorin liittymällä.

Onko tämä yleistä nyky-Suomessa? Olen tottunut siihen, että keskellä synkintä metsääkin sentään edes puhelut pelaavat.

Joskus ysärin lopulla viimeksi olen törmännyt käyttökelvottoman paljon pätkiviin puheluihin.

Moi, on tultu juteltua 00miehen kanssa ja itse olen 06. Ollaan samassa kauppakeskuksessa töissä eri aloilla ja juteltu muutaman vuoden ajan, juttu meillä loistaa hyvin ja muutenkin saman tapaiset elämän tilanteet.. onko ihan järjetön idea alkaa katsomaan edes tätä korttia?

Itse valmistuin alkuvuodesta tradenomiksi ja ois määräaikainen työsuhde ensvuoden loppuun taloushallinnon tehtävissä. Pelkään, että saanko tän jälkeen töitä enää mistään

Oon sellainen 30 ja 40 v välimaastossa. Milleniaali.

Tuntuu että aika kuluu nykyään ihan perkeleellisen äkkiä.

Peliä X odotettiin vuosi pari ja tuntui että aika kului toooooodella hitaasti. nyt POOF on 10v siitä kun pelin sai käteen ekaa kertaa.

Erosta on moninkertainen määrä vuosia vs. itse seurusteluaikaan. Nykyinenkin suhde on kestänyt jo älyttömän monta vuotta.

Kesälomareissusta lappiin on pari vuotta, yhdestä stadionkeikasta 4, Treen Casinon sulusta 3 vuotta, Kummelin 30v juhlajaksosta puoli vuosikymmentä.....

Mua AHDISTAA miten helkkarin äkkiä vuodet, vuodenajat, viikot, kaikki vaan vilahtaa ohi.

Miten ajan kulumista saisi hidastettua? Millä sais tuntumaan ettei elämä vaan vilahda silmien edessä ohi?

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut että haluaisin kirjoittaa jonkin sortin romaanin lähinnä luovana harrastuksena, mutta koen hirveästi paineita suomen kielellä kirjoittamisesta. Suomi on siis äidinkieleni, mutta kulutan lähes kaiken mediani englanniksi jossa osaamiseni on myös lähes äidinkielen tasolla. Ainoastaan uutiset taidan lukea suomeksi. Siltikään en usko että pystyisin kirjoittamaan englantia kieliopillisesti tarpeeksi oikein tuottaakseni kokonaisen kirjan. Suomen kielen sanajärjestys ja lauserakenteet ovat myös haastavia, koska tuppaan usein kirjoittamaan suomea englannin kielen lauserakenteilla, jonka kuvittelisin ontuvan kaunokirjallisuudessa.

Tästä huolimatta pelkään suomen kielen kirjaoppia kirjallisuudessa Vielä Enemmän, ja haluaisinkin kysyä kirjojen kuluttajilta kuinka selkeästi kirjoja lukiessanne huomaatte että kirjailija ei ehkä osaa pilkkusääntöjä tms? Huomaatteko kuinka selkeästi jos suomen kieli ontuu tai lauseet ovat liian pitkiä, lyhyitä tai oudosti rakennettuja? Vaikuttaako kirjoituksen taso/laatu siihen, että ette halua jatkaa kirjan lukemista vaikka juoni kiinnostaisi? Jos haluaisin esimerkiksi painattaa kirjasta kopion omakustanteisesti itselleni, onko mitään tahoa joka tekisi oikolukemista omiin projekteihin?

Vaikka kirja nyt tulisikin vain omaan käyttööni/ystävilleni luettavaksi, haluaisin silti että se olisi laadukasta tekstiä ja miellyttävää lukea. Olisi myös ihan kiva opetella uudelleen käyttämään omaa äidinkieltä..

Luonnollisesti en myöskään ole lukenut suomalaista kirjallisuutta sitten ylä-asteen Tuntemattoman sotilaan, olisiko teillä suosituksia suomen kielellä kirjoitetuista kirjoista, ei käännetyistä? Tai huomaako kirjasta edes jos se on käännetty eikä kirjoitettu suomeksi? Mikä tahansa genre käy, suosin usein kauhua, rikosdraamaa tai historiallisia tarinoita. Kirjoja, joista olisi hyvä opiskella suomalaista kirjallisuutta ja suomen kielen käyttöä.

Kiitos jo etukäteen!

S-bonuksen käytännön vaikutushan on se, että paljon tuotteita ostavat saavat ne halvemmalla. Mitä jos systeemin muuttaisi niin, että hinnat olisivat kaikille yhtä edulliset, mutta liian vähän ostaneilta veloitettaisiin jälkikäteen "S-sakko"? Eikö tämä olisi vähintään yhtä motivoivaa kuin bonus? "Keskitä — minimoi S-Sakkosi!"

(Älä kommentoi jos ei kokemusta/tietoa)

Aloitin essitalopraamin (10mg) 2.10 ja olen nyt lihonnut 3kg. Tätä ennen olin tasan samaa painoa viimeiset 3 kuukautta. Käytin myös silloin erilaisia SSRI-lääkkeitä muunmuassa sitalopraamia (vanhempi).

Tekoäly sanoo, etttä voi olla turvotusta siitä että keho tottuu mut tuskin mä turpoon 3kg? Lukema ollut sama 1 viikon ajan.

Kaurapuuro on ihan ylivoimaisesti paras aamupala mitä on, mutta vuosia kun vetää samoja komboja alkaa sekin jossain vaiheessa kyllästyttää. Eli nyt kaipaisin inspistä, mitä laittaa puuron päälle että jaksaa syödä vielä seuraavatkin vuodet!

Mulla yleensä on raejuusto-banaani-maapähkinävoi tai raejuusto-marja-biscoff levite. Miten arkisuomi vetää omat puuronsa?

Tarkoitus olisi hommata uus telkkari ja kun katselin valikoimaa niin herranjestas miten paljon niitä onkaan. Pelkästään esim. Samsungilla on 65 tuumaisia ålytön määrä, miten ihmeessä näistä pitäis osata valita joku, kun hintahaitari on valtava? Mulla tällä hetkellä Samsung vuodelta 2018 ja ihan riittävävän hyvä ollut, mutta siirtyy nyt toiseen huoneeseen. Kysynkin teiltä että onko suositella jotain perus varmaa valintaa hintaluokassa 600€?

Aika merkittävä ero.

Voiko mennä väärin, jos liityn siihen, jonka TES meillä on? Mitä jos luottamusmies onkin eri liitossa, voiko häneltä silti pyytää apua?

En ole nuori enkä uusi työelämässä. En vaan ole koskaan ennen edes harkinnut liittoon kuulumista, mutta nyt on meno töissä mennyt semmoiseksi, että yksin ei enää pärjää.

Onko täällä muitakin Hurriganes kuuntelijoita? Omat lempparini ovat Heartbreak Woman, Moon is rising ja tietysti Get on. Hurriganes oli yksi suosituimmista suomalaisista rock bandeista 70-80 luvulla.

Jäin pohtimaan omaa rahan käyttöä ja arjen pieniä iloja esimerkiksi eri tilauksien muodossa. Olen viime aikoina saanut tietooni taide-kuukausitilauksista sekä kuukausittain toimitettavista sukista/boksereita.

Mikäs on sinun erikoisin tai paras kuukausittainen tilaus?

Minkä ikäisiä olette? Mitä meette tekemään sinne? Millaista musaa tykkäätte tanssia, vai tanssitteko ollenkaan? Alla vähän taustaa miksi kyselen tyhmiä.

Olen soittanut "levyjä" elikkä musiikkitiedostoja suomalaisissa yökerhoissa käytännössä kaikkien isojen ketjujen sekä yksityistenkin tunnettujen ja vähemmän tunnettujen yökerhojen kopeissa (joskus on lavakin). Aloittelin nämä hommat joskus 2010, eli alkaa olla reilun 15 vuotta ihan kunnollista kokemusta tästä puuhastelusta. Alueena pääosin "Etelä-Suomi" eli TKU-TRE-HKI ja kaikki sieltä sisäpuolelta.

Viime aikoina olen huomannut, että yökerhoihin tullaan lähinnä seisoskelemaan. Olen jutellut tästä kollegoiden kanssa, ja he on huomanneet saman. Mitä nuorempaa asiakaskuntaa, sitä vähemmän tapahtuu yhtään mitään. Tämä on yleistynyt ihan tässä viimeisen parin vuoden aikana. Ihan samalla tavalla tullaan kuitenkin toivomaan musiikkia kuin ennenkin, ja tullaan tanssilattiallekin kun toivekappale soi, mutta siellä ei tehdä mitään.

Mikä juttu tämä oikeen on? Ja siis ei siinä ole mitään vikaa, hyvät ihmiset, teette just niinkun haluatte tehdä, mutta kun mä olen niin saatanan tyhmä (siksi mä varmaan soitan levyjä) etten ymmärrä, niin siksi kyselen.

Tietääkö joku saako Al Caponen sunset -pikkusikareita vielä jostain?

Siis reddit kehtasi vaatia mua näyttämään mun henkilöllisyystodistuksen, jotta olisin päässyt katsomaan yhtä subia.

Ettäs kehtaavat edes pyytää tollasta, uskomatonta.... onko kellään muulla käynyt vastaavaa?

Lyhyesti oon 26v nainen Tampereelta mulla on yhdet sairaanhoitaja opinnot keskeytyneet sekä nyt opiskelen sosionomiksi mutta opinnoista ei tuu mitään. Yritänyt 3v ja saanut vuoden opintopisteet kassaan . Lukio käytynä . Taustalla massenus ,adhd, lukivaikeus.

yhts lääkäri käski pohtii mitä oikeasti haluun ja vaihtaa johonkin muuhun mikä ei aiheutta paniikikohtauksia. Tajusin nyt että mä en yksinkertaisesti vaan pidä ihmisläheisestä työstä,en kirjoittamisesta en ryhmätöistä

Mutta mä pidän käsitöistä,olin hyvä puutöissä ,maalaukses ja tykkäsin rakentaa teininä kauko ohjatavia autoja. Oon hyvä kokaa

Joten nyt mietin onko se virhe jos jätän nyt viimeisen kerran opinnot kesken haen opiskelemaan aikuispuolelle esim hitsaajaksi tai koneistajaksi (tai sähkömieheksi?)

Mietin kun niilä on hyvä palkka parempi kun sosionomil niin saisin ehkä maksetuu mun kivan 25000€ opintolainan…ilmeisesti niillä löytyy töitäkin?

Tässä on vaan se ongelma että mun opintotukikuukaudet on loppu,oon töissä ravintolaa 5v mutta en saa lisätunteja joten miten mä rahoittan mun opinnot ?Mietisin opisopimusta mut ilmotuksii jois sanotaan opisopimus mahdollisuus ei oikeen löydy. Mihin kannatais hakee tai mitä tehdä ylipäätään?:/ Haluun vaan opiskela jonkun ammatin jossa ei mee pitkään ja pystyn maksaa laskut.

Kertokaa mitä pieniä arkisia tapoja tai asioita on, jotka parantavat teidä elämänne laatua. Saa olla isompikin asia. Itse sain lahjaksi loopin korvatulpat öitä varten ja hyvät unet ovat olleet jo merkittävä tekijä.

Menin pakettipisteelle vastaanottamaan DHL:n tuomaa pakettia. Pakettipisteen lokero ei kuitenkaan avautunut koska lokero oli fyysisesti rikki. Näyttöön ilmestyi vain herja "error opening box". Noh ainoa yhteydenottotapa pakettipisteelle oli palvelunumero, joka maksoi euron minuutti. No ei siinä muu auta kun soittamaan.

Asiakaspalvelija oli oikein ystävällinen ja koitettiin etäavata lokeroa ja turata sitä ja tätä suhteellisen pitkä aika. Loppujenlopuksi todettiin siis yhdessä sitten että lokero on rikki, ja jonkun pitää tulla avaamaan se väkisin ja siirtää pakettini toiseen lokeroon. Kysyin sitten tästä puhelun hinnasta, koska saldo alkoi ruksuttaa jo yli 15 euroa, että mitenkäs sen kanssa toimitaan kun vika ei ole käyttäjässä vaan rikkinäisessä lokerossa. Vastaus oli että reklamaatio vaan DHL:lle ja he kyllä korvaavat puhelun tottakai.

Noh tuumasta toimeen ja reklamaatio menemään. Vastaus tulikin hyvin nopeasti. Ei tätä korvata koska tämä on välilllinen kulu. X_X

Koitin kysellä että mitenkäs tämä nyt sitten näin menee että vastaanottaakseni paketin tämä oli ainut asia mitä pystyin tuossa tilanteessa tekemään. Jos olisin jättänyt paketin ottamatta olisi se vaan palautunut lähettäjälle, ja pakettipisteeltäkin sanottiin että dhl korvaa tottakai tämän koska rikkinäinen lokero. Vastaus sama. VÄLILLINEN KULU! EI KORVATA!

Halusin vaan jakaa tarinan. Ärsyttävää ja epäreilua :')

Ehkä vähän vertaistukea tai jotain🥹. Onko muilla todettu? Miten vaikuttaa normi elämää vai vaikuttaako ollenkaan? Miten lähipiiri/ystävät jne? Työntekeminen/opiskelu?

Itellä todettu ja kellään lähipiirissä yms tutuissa ei oo ketää kellä ois, nii jos joku haluis jakaa omia kokemuksia tai ihan mitä vaan liittyen estyneesee persoonallisuutee😅.

On vähän silleen orpo olo kun ei oo sellasia ihmisiä jotka kokee samoja juttuja, eikä sillee osaa aatella et tää on niiku oikee sairaus😐