Itse valmistuin alkuvuodesta tradenomiksi ja ois määräaikainen työsuhde ensvuoden loppuun taloushallinnon tehtävissä. Pelkään, että saanko tän jälkeen töitä enää mistään

Mulla siis sähkökaapissa tuloportista kulkee ethernet piuha olohuoneen porttiin ja olohuoneessa seinässä ethernet portti ja tarkoituksena olisi siis useampi laite (PC JA PS5) saada langalliseen verkkoon yhdistettyä, joten mitä tähän välikappaleeksi? Wifille ei niinkään ole tarvetta.

Oon ajoittain joutunut tukeutumaan sosiaaliturvaan, erilaisista syistä. Oon kuitenkin hyvässä asemassa siinä mielessä, että vanhempani ovat hyvätuloisia, ja saan aina rahaa pakollisiin menoihin jos oikeasti tarvetta. Käytän kuitenkin viimeisenä oljenkortena.

Tiedän kuitenkin että monella ei ole tätä oljenkortta. Itselleni tukien hakeminen yms on siis käytännössä pienempi panoksista peliä. Jos Kelan työntekijä tekee virheen ja multa jää 50e saamatta, en kuole siihen tai se ei aiheuta jäätävää stressiä.

Aina kun huomaan virheitä Kelan työntekijöiden tekemänä, valitan niistä ihan periaatteesta. Käsittääkseni järjestelmä ei toimi myöskään niin, että koska Kelan työntekijä kusi laskutoimituksen se summa tulee nyt vanhempieni lompakosta, jotka maksavat paljon veroja. Koen myös, että ehkä kun valitan ja huomautan virheistä, se sama ei toistu toisen ihmisen kohdalla.

Tässä on tullut selväksi että järjestelmähän on aivan hirveä. Välillä tulee räikeitä virheitä, joista pitää valittaa ei yksi, ei kaksi eikä välttämättä kolmaskaan kerta riitä, että saa oikean laskutoimituksen mukaiset rahat tulemaan. Välillä tuntuu siltä, että ainut keino saada Kelan työntekijä tekemään työnsä, on uhkailla ja kiristää sitä työntekijää. Olen onneksi kusipää niin tämä ei ole ongelma.

Lähinnä mietin ihmisiä joilla ei ole taloudellista tukea muualta kuin Kelasta, eivät ole kaltaisiani kusipäitä jotka hakevat konfliktia huvikseen, eivätkä välttämättä ymmärrä miten tukien summa lasketaan tai osaa selvittää itse erilaisten lakien pykäliä. Hehän tulevat kusetetuksi rahasta mihin heillä on oikeus, ja olen varma että tätä tapahtuu todella paljon. Niin paljon virheitä omalle kohdalle tapahtunut, että en usko olevani maailman epäonnisin ihminen vaan kyse on systeemisestä ongelmasta.

Olen joskus mennyt esim oikeuskanslerille asti, sieltä tuli vastaus niin myöhään että unohdin koko asian. Se voi olla aika kriittinen viivästys pienituloisen rahatilanteessa.

Moi, on tultu juteltua 00miehen kanssa ja itse olen 06. Ollaan samassa kauppakeskuksessa töissä eri aloilla ja juteltu muutaman vuoden ajan, juttu meillä loistaa hyvin ja muutenkin saman tapaiset elämän tilanteet.. onko ihan järjetön idea alkaa katsomaan edes tätä korttia?

Asun tyypilisessä kerrostalossa ja minulla on lauantaisin taloyhtiön saunavuoro klo 20-21. Ongelma on se, että ennen minua saunova naapuri tuntuu pitävän vuoroaan liukuvana käsitteenä.

Kun menen pyyhkeen kanssa pukuhuoneeseen tasan klo 20:00, hän seisoo vielä rauhassa suihkussa tai kuivaa hiuksiaan. Hän poistuu yleensä vasta kymmentä yli, pahoittelee puolivillaisesti miten ”aika vain hurahti”, ja minulle jää hikinen ja höyryä täynnä oleva tila jota pitää tuulettaa ennen kuin oma vuoroni edes kunnolla alkaa.

Tunti on muutenkin lyhyt aika saunaan ja peseytymiseen. En haluaisi alkaa rähjäämään pyyhe päällä pukuhuoneessa, mutta alkaa ärsyttää maksaa vuorosta josta lähtee säännöllisesti kuudesosa pois. Koputatteko te oveen viittä vaille, vai miten tämän saisi loppumaan ilman turhaa draamaa?

(Älä kommentoi jos ei kokemusta/tietoa)

Aloitin essitalopraamin (10mg) 2.10 ja olen nyt lihonnut 3kg. Tätä ennen olin tasan samaa painoa viimeiset 3 kuukautta. Käytin myös silloin erilaisia SSRI-lääkkeitä muunmuassa sitalopraamia (vanhempi).

Tekoäly sanoo, etttä voi olla turvotusta siitä että keho tottuu mut tuskin mä turpoon 3kg? Lukema ollut sama 1 viikon ajan.

S-bonuksen käytännön vaikutushan on se, että paljon tuotteita ostavat saavat ne halvemmalla. Mitä jos systeemin muuttaisi niin, että hinnat olisivat kaikille yhtä edulliset, mutta liian vähän ostaneilta veloitettaisiin jälkikäteen "S-sakko"? Eikö tämä olisi vähintään yhtä motivoivaa kuin bonus? "Keskitä — minimoi S-Sakkosi!"

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut että haluaisin kirjoittaa jonkin sortin romaanin lähinnä luovana harrastuksena, mutta koen hirveästi paineita suomen kielellä kirjoittamisesta. Suomi on siis äidinkieleni, mutta kulutan lähes kaiken mediani englanniksi jossa osaamiseni on myös lähes äidinkielen tasolla. Ainoastaan uutiset taidan lukea suomeksi. Siltikään en usko että pystyisin kirjoittamaan englantia kieliopillisesti tarpeeksi oikein tuottaakseni kokonaisen kirjan. Suomen kielen sanajärjestys ja lauserakenteet ovat myös haastavia, koska tuppaan usein kirjoittamaan suomea englannin kielen lauserakenteilla, jonka kuvittelisin ontuvan kaunokirjallisuudessa.

Tästä huolimatta pelkään suomen kielen kirjaoppia kirjallisuudessa Vielä Enemmän, ja haluaisinkin kysyä kirjojen kuluttajilta kuinka selkeästi kirjoja lukiessanne huomaatte että kirjailija ei ehkä osaa pilkkusääntöjä tms? Huomaatteko kuinka selkeästi jos suomen kieli ontuu tai lauseet ovat liian pitkiä, lyhyitä tai oudosti rakennettuja? Vaikuttaako kirjoituksen taso/laatu siihen, että ette halua jatkaa kirjan lukemista vaikka juoni kiinnostaisi? Jos haluaisin esimerkiksi painattaa kirjasta kopion omakustanteisesti itselleni, onko mitään tahoa joka tekisi oikolukemista omiin projekteihin?

Vaikka kirja nyt tulisikin vain omaan käyttööni/ystävilleni luettavaksi, haluaisin silti että se olisi laadukasta tekstiä ja miellyttävää lukea. Olisi myös ihan kiva opetella uudelleen käyttämään omaa äidinkieltä..

Luonnollisesti en myöskään ole lukenut suomalaista kirjallisuutta sitten ylä-asteen Tuntemattoman sotilaan, olisiko teillä suosituksia suomen kielellä kirjoitetuista kirjoista, ei käännetyistä? Tai huomaako kirjasta edes jos se on käännetty eikä kirjoitettu suomeksi? Mikä tahansa genre käy, suosin usein kauhua, rikosdraamaa tai historiallisia tarinoita. Kirjoja, joista olisi hyvä opiskella suomalaista kirjallisuutta ja suomen kielen käyttöä.

Kiitos jo etukäteen!

Tuli tossa juur sähköpostia et tarttis lähtee uusimaan sähkösopimusta. Lähdin sitte kattelee et mitä kaikkee ny olis tarjolla ja silmään pisti semmone hybridi sähkösoppari. Jos en väärin käsittäny niin siinä on kiinteä pohjahinta sähkölle mut oma sähkön käyttö kuitenki vaikuttaa laskun lopulliseen hintaan(?).

Mimmosia kokemuksia teillä on ollu?

Erottiin reilu kuukausi sitten useamman vuoden parisuhteesta. Exä kertoi lopulta olevansa homo ja haluavansa erota.

Lyhyt TLDR siitä mitä tapahtui:
Kesällä sovittiin, että exä saa kokeilla saman sukupuolen kanssa seksuaalisuuttaan yhden kerran. Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan he alkoivat tapailla enemmän, ystävystyivät ja viettivät aikaa yhdessä. Ystävyys ei ollut mulle ongelma.

Jossain vaiheessa exä halusi myös jäädä tämän toisen luo yöksi. Kerroin selvästi, ettei se tunnu minusta hyvältä. Hän meni kuitenkin. Tilanne aiheutti itselleni todella paljon ahdistusta, ja kun yritin kertoa omista tunteistani, tuntui että minua lähinnä syyllistettiin omista reaktioistani. Se kuitenkin saatiin keskusteltua, mutta suurin ongelma siinä vaikutti olevan minun reaktio, ei niinkään se itse yökyläily.

Oli myöhemmin menossa toistamiseen, ja kun kerroin ettei tunnu musta hyvältä, mua sain syyttelyä siitä, etten kunnioita häntä ja mun reaktio (en suostunut) ahdisti häntä. En missään vaiheessa huutanut, raivonnut tai korottanut ääntäni.

Samoihin aikoihin näiden kanssa ex nosti yhden puhelun aikana esille useamman arjen asian, mihin ei ollut tyytyväinen suhteessamme. Otin nämä tosissani ja halusin kehittää itseäni, jotta vastaisin hänen toiveitaan. Kun kyselin, miten konkretiassa voisin toimia paremmin, en koskaan saanut konkretian tasolla selville.

Jälkikäteen ajateltuna eivät nämäkään pitäneet täysin paikkaansa, mutta en uskaltanut puolustaa itseäni siinä tilanteessa. Ikään kuin antauduin ja olin valmis tekemään mitä vaan, jotta meillä olis kaikki hyvin.

Lopulta exä halusi erota. Myöhemmin hän myös myönsi olleensa ihastunut tähän toiseen jo yli kuukauden ennen meidän eroa. He alkoivat seurustelemaan noin viikko eron jälkeen.

Itse asiaan.
Koen, että olen päässyt erosta muuten aika hyvin eteenpäin. Arki rullaa, elämästä osaa taas nauttia ja tulevaisuus tuntuu oikeastaan aika hyvältä. En myöskään kaipaa exää takaisin.

Mutta huomaan, että olen edelleen todella vihainen ja katkera kaikesta tapahtuneesta. Varsinkin siitä, että toinen oli jo ihastunut johonkin muuhun samalla, kun itse yritin pitää meidän suhdetta kasassa. Ja siitä, miten omia tunteitani ja rajojani kohdeltiin.

Exän seksuaalisuus tai itse ero ei minua suututa, vaan se tapa, jolla kaikki tapahtui. Tuntuu myös pahalta ajatella, että omat epäilykset ja huolet olivatkin ihan aiheellisia, vaikka silloin sain tuntea olevani se, joka reagoi asioihin väärin.

Ehkä vaikeinta on hyväksyä se, etten välttämättä koskaan saa toiselta mitään aitoa ymmärrystä tai anteeksipyyntöä siitä, mitä tapahtui.

Haluaisin kuitenkin päästä tästä vihasta ja katkeruudesta eroon. En halua käyttää omaa energiaani loputtomiin menneiden miettimiseen, varsinkin kun muuten elämä tuntuu jo aika hyvältä.

Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Miten olette päässeet tällaisesta vihasta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta yli? Auttoiko aika vai pitikö asiaa jotenkin tietoisesti käsitellä?

Voiko mennä väärin, jos liityn siihen, jonka TES meillä on? Mitä jos luottamusmies onkin eri liitossa, voiko häneltä silti pyytää apua?

En ole nuori enkä uusi työelämässä. En vaan ole koskaan ennen edes harkinnut liittoon kuulumista, mutta nyt on meno töissä mennyt semmoiseksi, että yksin ei enää pärjää.

Kaurapuuro on ihan ylivoimaisesti paras aamupala mitä on, mutta vuosia kun vetää samoja komboja alkaa sekin jossain vaiheessa kyllästyttää. Eli nyt kaipaisin inspistä, mitä laittaa puuron päälle että jaksaa syödä vielä seuraavatkin vuodet!

Mulla yleensä on raejuusto-banaani-maapähkinävoi tai raejuusto-marja-biscoff levite. Miten arkisuomi vetää omat puuronsa?

Tarkoitus olisi hommata uus telkkari ja kun katselin valikoimaa niin herranjestas miten paljon niitä onkaan. Pelkästään esim. Samsungilla on 65 tuumaisia ålytön määrä, miten ihmeessä näistä pitäis osata valita joku, kun hintahaitari on valtava? Mulla tällä hetkellä Samsung vuodelta 2018 ja ihan riittävävän hyvä ollut, mutta siirtyy nyt toiseen huoneeseen. Kysynkin teiltä että onko suositella jotain perus varmaa valintaa hintaluokassa 600€?

Oon sellainen 30 ja 40 v välimaastossa. Milleniaali.

Tuntuu että aika kuluu nykyään ihan perkeleellisen äkkiä.

Peliä X odotettiin vuosi pari ja tuntui että aika kului toooooodella hitaasti. nyt POOF on 10v siitä kun pelin sai käteen ekaa kertaa.

Erosta on moninkertainen määrä vuosia vs. itse seurusteluaikaan. Nykyinenkin suhde on kestänyt jo älyttömän monta vuotta.

Kesälomareissusta lappiin on pari vuotta, yhdestä stadionkeikasta 4, Treen Casinon sulusta 3 vuotta, Kummelin 30v juhlajaksosta puoli vuosikymmentä.....

Mua AHDISTAA miten helkkarin äkkiä vuodet, vuodenajat, viikot, kaikki vaan vilahtaa ohi.

Miten ajan kulumista saisi hidastettua? Millä sais tuntumaan ettei elämä vaan vilahda silmien edessä ohi?

Aika merkittävä ero.

Minulla on 8 gigan liittymä ja 22 gigaa EU roaming dataa.

Kun saavuimme ulkomaille appiin ilmestyi EU roaming kohta josta meni hieman dataa. Jonka jälkeen se käytti kaiken minun 8 gigan paketista ja minulle on tulossa lisämaksu ylimenevästä datasta.

Ymmärrän että tätä ongelmaa ei ole jos on rajaton liittymä paketti.

Mutta minun mielestäni kun näitä mainostetaan että voi käyttää huoletta ulkomailla nettiä on huijausta minun tapauksessa.

Kuu on vasta puolessa välissä. Eli maksua pukkaa

Pettynyt mainospuheisiin.

Iäkkäät vanhempani asuvat Länsi-Suomessa muutaman tuhannen asukkaan kylässä. Ei mikään kuollut kylä: löytyy useampi ruokakauppa, pankki, koulu, urheilukenttä, ABC, K-Rauta. Tuulivoimaa rakennettu paljon.

Vanhempani asuvat kirkonkylällä, siis taajamassa. Silti Elisan liittymällä netti ei käytännössä toimii lainkaan ja jopa puhelutkin menevät välillä puuroksi. Tämä siis heidän pihapiirissään, ei koko kylässä.

Itsellä on työnantajan kautta Elisan liittymä. Mitäs sitten, jos täytyy soittaa hätäpuhelu? Pitänee vain toivoa, että lähistöllä on toinen puhelin jonkin muun operaattorin liittymällä.

Onko tämä yleistä nyky-Suomessa? Olen tottunut siihen, että keskellä synkintä metsääkin sentään edes puhelut pelaavat.

Joskus ysärin lopulla viimeksi olen törmännyt käyttökelvottoman paljon pätkiviin puheluihin.

Jos töissä työt jää jollain tapaa kesken tai ikävään vaiheeseen tai on jotain ongelmia, niin en saa vapaa-ajalla mielenrauhaa ollenkaan. Tänäänkin stressannut työasioita koko vapaa-ajan. Mitenkähän se onnistuisi, että työasiat jäisi töihin, kun lähtee kotiin?

Tämä on vaivannut mua jo kohta vuosikymmenen. Minkä takia kaikilla tytöillä oli (ja monella on vieläkin) tämä TÄSMÄLLEEN sama CD-soitin eli Philips AZ102C/12?

Vielä oudompaa on, että ala-asteella lähes kaikki luokan tytöt sai saman CD-soittimen samana jouluna (ehkä 2014?)

Oliko tämä alennuksessa? Paljon mainostettu? Vai miten tämä mysteerisoitin on niin yleinen. Luulisi, että siihen aikaan oli aika monenlaista laitetta tarjolla, ja kun nimen omaan näitä vaaleanpunaisia on, eikä tuota harmaata versiota. En ole myöskään törmännyt tähän soittimeen kellään miespuolisella missään värissä.

Omat vanhemmat ei muista yhtään miksi hankkivat, ja ostos oli muutenkin outo, koska en ollut tippaakaan kiinnostunut musiikista tai omistanut levyjä. Sain Robinin levyn mukana, ja laite ollut vähällä käytöllä kaikki nämä vuodet. Silti se tuossa on vielä mukana, toimivana, ja käytin viimeksi puoli vuotta sitten :) En ole enempää levyjä ikinä hankkinut, niin vaan radiona ollut aina.