Oon sellainen 30 ja 40 v välimaastossa. Milleniaali.

Tuntuu että aika kuluu nykyään ihan perkeleellisen äkkiä.

Peliä X odotettiin vuosi pari ja tuntui että aika kului toooooodella hitaasti. nyt POOF on 10v siitä kun pelin sai käteen ekaa kertaa.

Erosta on moninkertainen määrä vuosia vs. itse seurusteluaikaan. Nykyinenkin suhde on kestänyt jo älyttömän monta vuotta.

Kesälomareissusta lappiin on pari vuotta, yhdestä stadionkeikasta 4, Treen Casinon sulusta 3 vuotta, Kummelin 30v juhlajaksosta puoli vuosikymmentä.....

Mua AHDISTAA miten helkkarin äkkiä vuodet, vuodenajat, viikot, kaikki vaan vilahtaa ohi.

Miten ajan kulumista saisi hidastettua? Millä sais tuntumaan ettei elämä vaan vilahda silmien edessä ohi?

Kaurapuuro on ihan ylivoimaisesti paras aamupala mitä on, mutta vuosia kun vetää samoja komboja alkaa sekin jossain vaiheessa kyllästyttää. Eli nyt kaipaisin inspistä, mitä laittaa puuron päälle että jaksaa syödä vielä seuraavatkin vuodet!

Mulla yleensä on raejuusto-banaani-maapähkinävoi tai raejuusto-marja-biscoff levite. Miten arkisuomi vetää omat puuronsa?

Minkä ikäisiä olette? Mitä meette tekemään sinne? Millaista musaa tykkäätte tanssia, vai tanssitteko ollenkaan? Alla vähän taustaa miksi kyselen tyhmiä.

Olen soittanut "levyjä" elikkä musiikkitiedostoja suomalaisissa yökerhoissa käytännössä kaikkien isojen ketjujen sekä yksityistenkin tunnettujen ja vähemmän tunnettujen yökerhojen kopeissa (joskus on lavakin). Aloittelin nämä hommat joskus 2010, eli alkaa olla reilun 15 vuotta ihan kunnollista kokemusta tästä puuhastelusta. Alueena pääosin "Etelä-Suomi" eli TKU-TRE-HKI ja kaikki sieltä sisäpuolelta.

Viime aikoina olen huomannut, että yökerhoihin tullaan lähinnä seisoskelemaan. Olen jutellut tästä kollegoiden kanssa, ja he on huomanneet saman. Mitä nuorempaa asiakaskuntaa, sitä vähemmän tapahtuu yhtään mitään. Tämä on yleistynyt ihan tässä viimeisen parin vuoden aikana. Ihan samalla tavalla tullaan kuitenkin toivomaan musiikkia kuin ennenkin, ja tullaan tanssilattiallekin kun toivekappale soi, mutta siellä ei tehdä mitään.

Mikä juttu tämä oikeen on? Ja siis ei siinä ole mitään vikaa, hyvät ihmiset, teette just niinkun haluatte tehdä, mutta kun mä olen niin saatanan tyhmä (siksi mä varmaan soitan levyjä) etten ymmärrä, niin siksi kyselen.

Tarkoitus olisi hommata uus telkkari ja kun katselin valikoimaa niin herranjestas miten paljon niitä onkaan. Pelkästään esim. Samsungilla on 65 tuumaisia ålytön määrä, miten ihmeessä näistä pitäis osata valita joku, kun hintahaitari on valtava? Mulla tällä hetkellä Samsung vuodelta 2018 ja ihan riittävävän hyvä ollut, mutta siirtyy nyt toiseen huoneeseen. Kysynkin teiltä että onko suositella jotain perus varmaa valintaa hintaluokassa 600€?

Menin pakettipisteelle vastaanottamaan DHL:n tuomaa pakettia. Pakettipisteen lokero ei kuitenkaan avautunut koska lokero oli fyysisesti rikki. Näyttöön ilmestyi vain herja "error opening box". Noh ainoa yhteydenottotapa pakettipisteelle oli palvelunumero, joka maksoi euron minuutti. No ei siinä muu auta kun soittamaan.

Asiakaspalvelija oli oikein ystävällinen ja koitettiin etäavata lokeroa ja turata sitä ja tätä suhteellisen pitkä aika. Loppujenlopuksi todettiin siis yhdessä sitten että lokero on rikki, ja jonkun pitää tulla avaamaan se väkisin ja siirtää pakettini toiseen lokeroon. Kysyin sitten tästä puhelun hinnasta, koska saldo alkoi ruksuttaa jo yli 15 euroa, että mitenkäs sen kanssa toimitaan kun vika ei ole käyttäjässä vaan rikkinäisessä lokerossa. Vastaus oli että reklamaatio vaan DHL:lle ja he kyllä korvaavat puhelun tottakai.

Noh tuumasta toimeen ja reklamaatio menemään. Vastaus tulikin hyvin nopeasti. Ei tätä korvata koska tämä on välilllinen kulu. X_X

Koitin kysellä että mitenkäs tämä nyt sitten näin menee että vastaanottaakseni paketin tämä oli ainut asia mitä pystyin tuossa tilanteessa tekemään. Jos olisin jättänyt paketin ottamatta olisi se vaan palautunut lähettäjälle, ja pakettipisteeltäkin sanottiin että dhl korvaa tottakai tämän koska rikkinäinen lokero. Vastaus sama. VÄLILLINEN KULU! EI KORVATA!

Halusin vaan jakaa tarinan. Ärsyttävää ja epäreilua :')

Jäin pohtimaan omaa rahan käyttöä ja arjen pieniä iloja esimerkiksi eri tilauksien muodossa. Olen viime aikoina saanut tietooni taide-kuukausitilauksista sekä kuukausittain toimitettavista sukista/boksereita.

Mikäs on sinun erikoisin tai paras kuukausittainen tilaus?

Voiko mennä väärin, jos liityn siihen, jonka TES meillä on? Mitä jos luottamusmies onkin eri liitossa, voiko häneltä silti pyytää apua?

En ole nuori enkä uusi työelämässä. En vaan ole koskaan ennen edes harkinnut liittoon kuulumista, mutta nyt on meno töissä mennyt semmoiseksi, että yksin ei enää pärjää.

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut että haluaisin kirjoittaa jonkin sortin romaanin lähinnä luovana harrastuksena, mutta koen hirveästi paineita suomen kielellä kirjoittamisesta. Suomi on siis äidinkieleni, mutta kulutan lähes kaiken mediani englanniksi jossa osaamiseni on myös lähes äidinkielen tasolla. Ainoastaan uutiset taidan lukea suomeksi. Siltikään en usko että pystyisin kirjoittamaan englantia kieliopillisesti tarpeeksi oikein tuottaakseni kokonaisen kirjan. Suomen kielen sanajärjestys ja lauserakenteet ovat myös haastavia, koska tuppaan usein kirjoittamaan suomea englannin kielen lauserakenteilla, jonka kuvittelisin ontuvan kaunokirjallisuudessa.

Tästä huolimatta pelkään suomen kielen kirjaoppia kirjallisuudessa Vielä Enemmän, ja haluaisinkin kysyä kirjojen kuluttajilta kuinka selkeästi kirjoja lukiessanne huomaatte että kirjailija ei ehkä osaa pilkkusääntöjä tms? Huomaatteko kuinka selkeästi jos suomen kieli ontuu tai lauseet ovat liian pitkiä, lyhyitä tai oudosti rakennettuja? Vaikuttaako kirjoituksen taso/laatu siihen, että ette halua jatkaa kirjan lukemista vaikka juoni kiinnostaisi? Jos haluaisin esimerkiksi painattaa kirjasta kopion omakustanteisesti itselleni, onko mitään tahoa joka tekisi oikolukemista omiin projekteihin?

Vaikka kirja nyt tulisikin vain omaan käyttööni/ystävilleni luettavaksi, haluaisin silti että se olisi laadukasta tekstiä ja miellyttävää lukea. Olisi myös ihan kiva opetella uudelleen käyttämään omaa äidinkieltä..

Luonnollisesti en myöskään ole lukenut suomalaista kirjallisuutta sitten ylä-asteen Tuntemattoman sotilaan, olisiko teillä suosituksia suomen kielellä kirjoitetuista kirjoista, ei käännetyistä? Tai huomaako kirjasta edes jos se on käännetty eikä kirjoitettu suomeksi? Mikä tahansa genre käy, suosin usein kauhua, rikosdraamaa tai historiallisia tarinoita. Kirjoja, joista olisi hyvä opiskella suomalaista kirjallisuutta ja suomen kielen käyttöä.

Kiitos jo etukäteen!

Kertokaa mitä pieniä arkisia tapoja tai asioita on, jotka parantavat teidä elämänne laatua. Saa olla isompikin asia. Itse sain lahjaksi loopin korvatulpat öitä varten ja hyvät unet ovat olleet jo merkittävä tekijä.

Lyhyesti oon 26v nainen Tampereelta mulla on yhdet sairaanhoitaja opinnot keskeytyneet sekä nyt opiskelen sosionomiksi mutta opinnoista ei tuu mitään. Yritänyt 3v ja saanut vuoden opintopisteet kassaan . Lukio käytynä . Taustalla massenus ,adhd, lukivaikeus.

yhts lääkäri käski pohtii mitä oikeasti haluun ja vaihtaa johonkin muuhun mikä ei aiheutta paniikikohtauksia. Tajusin nyt että mä en yksinkertaisesti vaan pidä ihmisläheisestä työstä,en kirjoittamisesta en ryhmätöistä

Mutta mä pidän käsitöistä,olin hyvä puutöissä ,maalaukses ja tykkäsin rakentaa teininä kauko ohjatavia autoja. Oon hyvä kokaa

Joten nyt mietin onko se virhe jos jätän nyt viimeisen kerran opinnot kesken haen opiskelemaan aikuispuolelle esim hitsaajaksi tai koneistajaksi (tai sähkömieheksi?)

Mietin kun niilä on hyvä palkka parempi kun sosionomil niin saisin ehkä maksetuu mun kivan 25000€ opintolainan…ilmeisesti niillä löytyy töitäkin?

Tässä on vaan se ongelma että mun opintotukikuukaudet on loppu,oon töissä ravintolaa 5v mutta en saa lisätunteja joten miten mä rahoittan mun opinnot ?Mietisin opisopimusta mut ilmotuksii jois sanotaan opisopimus mahdollisuus ei oikeen löydy. Mihin kannatais hakee tai mitä tehdä ylipäätään?:/ Haluun vaan opiskela jonkun ammatin jossa ei mee pitkään ja pystyn maksaa laskut.

Ehkä vähän vertaistukea tai jotain🥹. Onko muilla todettu? Miten vaikuttaa normi elämää vai vaikuttaako ollenkaan? Miten lähipiiri/ystävät jne? Työntekeminen/opiskelu?

Itellä todettu ja kellään lähipiirissä yms tutuissa ei oo ketää kellä ois, nii jos joku haluis jakaa omia kokemuksia tai ihan mitä vaan liittyen estyneesee persoonallisuutee😅.

On vähän silleen orpo olo kun ei oo sellasia ihmisiä jotka kokee samoja juttuja, eikä sillee osaa aatella et tää on niiku oikee sairaus😐

Siis reddit kehtasi vaatia mua näyttämään mun henkilöllisyystodistuksen, jotta olisin päässyt katsomaan yhtä subia.

Ettäs kehtaavat edes pyytää tollasta, uskomatonta.... onko kellään muulla käynyt vastaavaa?

Taustaltani olen aktiivinen kestävyyskuntoilija, kausittain pyöräillen taikka juosten, isojen kestävyystreenipäivien jälkeiseen velttouteen olen tottunut. Tänävuonna olen melko onnistuneesti yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja huolehtia myös lihaskunnosta etenkin yläkropassa. Ongelmaksi on muodostunut että alan väsyä tuohon harjoittelua seuraavan päivän lihaskipuun ja kun harjoittelua on yrittänyt lisätä tulosten saamiseksi niin tämä on nyt käytännössä päivittäin paikasta toiseen siirtyvää särkyä, pahimmillaan tuo on keskivartalotreenien jälkeen, kun jopa hengittäminen on kivuliasta. Miten te päivittäin salilla viihtyvät jaksatte tätä kokoaikaista paskaa oloa, tottuuko tähän? Olenko vain liian heikkomielinen eikä "no pain, no gain" geimni ole tarpeeksi vahvaa? Varsinkin kun työni on semi fyysistä ja välillä tulee päiviä jolloin edellisenpäivän treeni oikeasti jopa haittaa työntekoa.

Kolmas päivä koronaa. Ikinä aiemmin ei ole ollut. Tää versio on nostanut aivan jäätävän kuumeen, 39 astetta heti herätessä. 1000mg paracetamolia otettu, lääkkeen kanssa laskee vaan sinne 38 asteen tienoille... Kolmas päivä menossa ja nyt iski myös jäätävä yskä ja kurkkukipu nivel ja lihaskipujen päälle.

Kysysinkin miten ootte itseänne lääkinnyt koronassa? Ootteko ottanut buranaa vai pelkkää paracetamolia? Yhdessä vai vuoronperään? Houkutus ois suuri ottaa buranaa tähän päälle kun tää kuume ei tosiaan meinaa tällä pelkällä paracetamolilla laskea. Joskus aikanaan oli puhe että burana pahentais covidin oireita mutta taitaa olla myytti... vai?

(Älä kommentoi jos ei kokemusta/tietoa)

Aloitin essitalopraamin (10mg) 2.10 ja olen nyt lihonnut 3kg. Tätä ennen olin tasan samaa painoa viimeiset 3 kuukautta. Käytin myös silloin erilaisia SSRI-lääkkeitä muunmuassa sitalopraamia (vanhempi).

Tekoäly sanoo, etttä voi olla turvotusta siitä että keho tottuu mut tuskin mä turpoon 3kg? Lukema ollut sama 1 viikon ajan.

S-bonuksen käytännön vaikutushan on se, että paljon tuotteita ostavat saavat ne halvemmalla. Mitä jos systeemin muuttaisi niin, että hinnat olisivat kaikille yhtä edulliset, mutta liian vähän ostaneilta veloitettaisiin jälkikäteen "S-sakko"? Eikö tämä olisi vähintään yhtä motivoivaa kuin bonus? "Keskitä — minimoi S-Sakkosi!"

Olen asunut samassa taloyhtiössä jo monta vuotta, ja silloin tällöin jutellut naapureiden kanssa rappukäytävässä/pihalla niitä näitä, mikä onkin ihan mukavaa. Naapurissa asuva vanhempi herra on vuosien varrella muutaman kerran ohimennen kysynyt mukaan lenkille tms., mutta en ole koskaan mennyt, koska muuta tekemistä. Nyt hän pari viikkoa sitten kysyi menisinkö joku päivä hänen luokseen kahville, ja nyt ihan ystävällisesti ajattelin että no mikäpä ettei, voinhan mennäkin kun hänellä ei välttämättä kovin paljon seuraa muuten ole. Sovittiin sitten, että menisin nyt menneenä viikonloppuna, mutta jouduin perumaan menon kun olinkin sairaana. Hän alkoi selostamaan miten oli jonkun naisystävän jättänyt syystä taikka toisesta, ja että hänestä on kaupungilla puhuttu, että hän pyörittäisi monta naista samaan aikaan, mutta että hän ei ole ollenkaan sellainen jne. Tässä kohtaa minulla nousi kylmä hiki, että omg onko hän nyt ajatellut minun suostuttua kahvikutsuun, että tässä alettaisiin tapailemaan enemmänkin. Hän vielä mainitsi että "jos ei sinullakaan ketään kaveria ole".. - kerroin että miesystävä kyllä on jo, joten varmaankin ymmärsi etten ole ryhtymässä mihinkään sen enempää. Pappa on siis noin 85-vuotias, vaikkakin hyväkuntoinen, ja itse olen 50. Eli juu kiitos ei. Kahvilla voin käydä turisemassa mukavia, mutta siinä kaikki, ei tullut mieleenkään mitään muuta alun perin. Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Olisiko parempi jättää kahvittelut sikseen, vai menenkö kohteliaisuudesta silti?

Aika merkittävä ero.

Onko täällä muitakin Hurriganes kuuntelijoita? Omat lempparini ovat Heartbreak Woman, Moon is rising ja tietysti Get on. Hurriganes oli yksi suosituimmista suomalaisista rock bandeista 70-80 luvulla.

Valitettavasti Kelan asiakaspalvelu on aina ruuhkautunut, ja tuntuu tyhmältä jättää soittopyyntöjä yhden spesifin kysymyksen vuoksi.

Opiskelen täyspäiväisesti perustoimeentulotuella, koska aiemman tutkinnon aikana käytin kaikki opintotukikuukauteni.

Minulla on pieni ns. side hustle. Tuote on hyvä ja katteet ovat kohdillaan, mutta käsityön luonteen vuoksi homma ei hirveästi skaalaudu ja on aikaavievää puuhaa. Toiminimeä en ole vielä perustanut, koska tulot ovat satunnaisia, ja ajatus siitä, että kaikki tulot vähennetään perustoimeentulotuesta ei hirveästi motivoi. Lisäksi näistä tuloista osa menee myös materiaalihankintoihin, eli käytännössä ḱäytän tuntikausia aikaa siihen, että elämiseen jää tukeakin vähemmän rahaa.

Tuli tässä sitten mieleen, että ovatko nämä yritysmenot vähennyskelpoisia tuesta? Eli käytän esim. 70 euroa materiaalihankintoihin, myyn tuotetta 200 eurolla, ja sitten ainoastaan tuo 130 euroa vähennettäisiin saamistani tuista?

Tämä tekisi touhusta sentään +-0, eli lopputulos olisi sama, paitsi että osan toimeentulostani kattaisin itse.

Onko muilla kokemuksia?

Mies osti tämän vuoden huhtikuussa autoliikkeeltä käytetyn auton (BMW 320i xDrive, vuosimallia 2017). Auton mittarilukema oli ostohetkellä 197 000 km.

Kolme viikkoa ostosta havaitsimme eturenkaiden kuluneen kankaille asti. Auto hinattiin korjaamolle, missä sille tehtiin pyöränkulmien suuntaus autoliikkeen piikkiin. Uudet renkaat jouduimme kuitenkin maksamaan itse. Kyseisen autoliikkeen reklamaatiot menevät Suomen Virhevastuun käsiteltäviksi, ja he päättävät jatkotoimenpiteistä.

Kaksi kuukautta ostosta epäilimme jakoketjun hajonneen. Veimme auton Virhevastuun ehdottamalle korjaamolle, josta saimme vastauksen, ettei mikään viittaa ketjuvikaan. Kuukautta myöhemmin saimme kuitenkin Virhevastuulta tiedon, että korjaamo oli heille sanonut epäilevänsä ketjun venymistä. Korjauksen hinta-arvio oli 5 000 €, josta meidän osuudeksemme esitettiin 30 %. Saimme edullisemman korjaustarjouksen toisesta liikkeestä, ja Virhevastuu hyväksyi tämän. Autoon tehtiin heinäkuun lopulla jakoketjuremontti.

Kaksi kuukautta remontin jälkeen auton moottorin läheisyydestä alkoi kuulua käynnistettäessä kolinaa ja kilinää. Veimme auton takaisin liikkeeseen, jossa ketju oli vaihdettu, ja asia otettiin työn takuukäsittelyyn. He eivät kuitenkaan löytäneet autosta mitään vikaa.

Pari viikkoa sitten huomasimme, että auton pohjasta tiputtelee öljyä. Muutaman päivän kuluttua öljyä alkoi tippua jo suurempia määriä. Veimme auton taas samaan korjaamoon diagnoosia varten. He ilmoittivat ensin puhelimessa, että kyseessä on takuutyö. Auto ehti hetken olla pajalla kun he sanoivat puhelimitse, että "vetoakselin stefa vuotaa, eikä tämä mene takuuseen".
Mieheni kyseenalaisti tämän ja soitti uudelleen, koska BMW:n virallisessa huoltokäsikirjassa ja korjausohjeessa mainitaan, että etuvetoakseleiden irrottaminen on pakollinen osa jakoketjun vaihtoprosessia. Korjaamon työntekijä väitti ensin, etteivät he ole koskeneetkaan vetoakseleihin, ja toinen työntekijä ilmoitti vihaisesti, etteivät he ole rikkoneet mitään.

Ennen tätä toista puhelua saimme korjausarvioksi 255 €. Puhelun jälkeen he lähettivät virallisen tarkastuslausunnon, jossa uusi hinta-arvio oli noussut 370 euroon. Lausunnossa ei kuitenkaan mainita lainkaan, mikä autoa vaivaa – se koostuu lähinnä siitä, miten korjaamo pesee kätensä koko asiasta. Eikö heidän puhelimessa havaitsemastaan viasta kuuluisi lukea lausunnossa jotain?

Olemme täysin loppu tähän tilanteeseen. Auto on ollut huollossa ja korjattavana jo viisi kertaa huhtikuusta alkaen.

Mulla on ollut tapana ostaa joululahjoja alennuksesta pitkin vuotta. Tykkään myös osallistua joulupuu- tms keräyksiin, jossa voi ostaa lahjoja vähävaraisille lapsille ja nuorille. Näin kolmekymppisenä alan kuitenkin olla vieraantunut siitä, mitkä brändit ja tuotteet on nykyään nuorilla in. Mistä brändeistä (vaatteet, kaupat, kosmetiikka ym.) esim teinit tykkää? Mikä olisi hyvä lahja? Itsellä tähtäimessä erityisesti teinit, koska uskon että kaiken maailman mummelit ostaa pikkulapsille tavaraa muutenkin näihin keräyksiin. Budjetti +-20e per idea, mihinkään pleikkariin ei ole varaa, ja halu ostaa mahdollisimman monelle.

Tl;dr: Mitä teinit haluaa joululahjaksi?

Tietääkö joku saako Al Caponen sunset -pikkusikareita vielä jostain?

Tällaisia ilmaantunut levyyn. En tiedä mitä ovat ja miten saa pois. Ahdistaa ja hävettää ja harmittaa etten ole osannut hellastakaan huolta pitää.

Kaikkea on kokeiltu. Jos ei puhdistusvinkkejä niin mielellään vinkkejä siitä miten ehkäistä näiden ilmaantuminen.

Hei! Te, jotka olette olleet psykoterapiassa ja vaihtaneet kesken prosessin terapeuttia, voisitteko kertoa siitä? Miksi vaihdoitte ja miten avasitte asian nykyisen terapeutin kanssa?